Perhetausta ja nuoruusaika
Aarne Juutilainen syntyi Sortavalassa rautatievirkailija Tuomas ja Helmi Sofia Juutilaisen (o.s. Kauppisen) perheeseen vuonna 1904. Koulunsa Juutilainen kävi Sortavalassa, jossa hän luki seitsemän luokkaa Sortavalan lyseossa. Nuorena poikana hän osallistui Suomen sisällissotaan lataamalla konekiväärivöitä valkoisten puolella. Sodan jälkeen vielä alaikäinen Juutilainen pyrki vapaaehtoisena Aunuksen retkelle, mutta värvärit huomasivat Juutilaisen väärentäneen vanhempiensa suostumuksen sotaretkelle.
Juutilainen harrasti pesäpalloa ja kuului ainakin vuonna 1924 Sortavalan Virityksen pesäpallojoukkueeseen.
Aarne Juutilaisen nuorempi veli oli Suomen menestyksekkäin hävittäjälentäjä ja kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari lentomestari Ilmari Juutilainen. Ilmari Juutilaisen kertomuksen mukaan Aarne Juutilainen antoi hänelle aikanaan lahjaksi Punaisen paronin Manfred von Richthofenin muistelmat, jotka herättivät ajatuksen tulla lentäjäksi.
Aarne Juutilainen valitsi ammatikseen sotilasuran. Hän kävi Reserviupseerikoulun vuonna 1925 ja jatkoi upseerinopintoja Kadettikoulussa vuosina 1926–1927, mutta joutui keskeyttämään koulun aktiiviupseerille sopimattomien elämäntapojen vuoksi ja erosi Suomen armeijasta vuonna 1928.
Kesäkuussa 1930 Juutilainen pestautui Ranskan muukalaislegioonaan, jossa hän palveli seuraavat viisi vuotta. Juutilainen matkusti Pariisiin ja ilmoittautui Ranskan muukalaislegioonan värväystoimistoon. Sitä kautta hän siirtyi legioonan vanhaan Fort St. Nicolas -linnoitukseen, joka on Etelä-Ranskassa, Marseillessa. Sieltä hän siirtyi Oraniin, Algeriaan, joka oli lähellä legioonan huomattavinta silloista Pohjois-Afrikan keskusta Sidi-bel-Abbesia, jonka läheisyydessä hän sai sotilaskoulutuksensa.
Koulutuksensa jälkeen hän siirtyi ”JR 3”:n keskuspaikkaan Feziin Marokon Atlas-vuoristoon ja taistelutehtäviin Ranskan miehitystä vastustavia kapinallisia vastaan. Taistelut Marokon Atlas-vuoristossa jatkuivat vuodesta toiseen. Berberien vastarinta oli sitkeää ja vasta keväällä 1935, jolloin Aarne Juutilaisen sitoumusaika loppui, koko Marokko alistettiin Ranskan valtaan. Juutilainen palveli muukalaislegioonassa täydet viisi vuotta ja sai palkkioksi Legioonan Ristin ja Ranskan kansalaisuuden.
Juutilainen palasi Suomeen vuonna 1935, palveli Puolustusvoimissa nuorempana upseerina vuosina 1935–1937 ja vuonna 1938 Oulun suojeluskuntapiirissä aluepäällikkönä. Legioonalaistaustastaan hän sai lempinimen ”Marokon kauhu”. Suomessa Juutilaisen työura katkeili hänen runsaan alkoholinkäyttönsä vuoksi. Syksyllä 1939 Juutilainen oli aikeissa palata muukalaislegioonaan ja suunnitteli siellä upseerin uraa, mutta Suomessa alkoi yleinen liikekannallepano eli ylimääräiset harjoitukset kuten asia virallisesti ilmaistiin.
Talvisota
Talvisodassa Juutilainen toimi luutnanttina Jalkaväkirykmentti 34:n komppanian päällikkönä ja kapteenina II/JR 34 pataljoonan komentajana muun muassa Kollaanjoen taistelussa. Hän kunnostautui rohkeutensa ja persoonallisen johtamistapansa ansiosta. Juutilaisen yksikössä taisteli muun muassa Suomen kuuluisin tarkka-ampuja Simo Häyhä, joka oli majoitettuna Juutilaisen komentotelttaan Kollaanjoella.
JR 34:n komentaja everstiluutnantti Wilhelm Teittinen piti Juutilaista suuressa arvossa. Teittinen arvosti erityisesti Juutilaisen kylmäpäisyyttä, ja hänen tapaansa valaa rohkeutta miehistöön esimerkillään ja taisteluhengellään.
70-vuotissyntymäpäivänään vuonna 1974 Aarne Juutilainen kertoi Ilta-Sanomille, ettei palvelu legioonassa, eikä Saharan autiomaassa Marokon sodassa ollut yhtään mitään verrattuna Suomen talvisotaan, joka oli äärimmäisen epäinhimillinen päivästä toiseen. Kollaalla käytiin yhdessä Karjalankannaksen kanssa talvisodan kovimmat taistelut ja pelkästään maaliskuun 2. päivänä neuvostoarmeijan arvioidaan ampuneen 30 000–40 000 tykistön laukausta Kollaan päälinjalle.
Jatkosota
Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana Juutilainen toimi komppanianpäällikkönä ja pataljoonan komentajana Jalkaväkirykmentti 9:ssä. Syvärillä hän toimi Jalkaväkirykmentti 3:n taisteluosasto Juutilaisen komentajana. Taisteluosastossa palveli yhtenä komppanian päällikkönä myös tuleva Puolustusvoimain komentaja Yrjö Keinonen.
Jatkosodan ankarimpien taistelujen jälkeen Gorassa 1942 Juutilainen siirrettiin JR 9:n varuskunnan komendantiksi, jossa asemassa hän palveli asemasotavaiheessa. Rykmentin komendanttina hän ehti olla runsaan vuoden, kunnes hänet siirrettiin edelleen 7. divisioonan komendantiksi. Divisioonan komendanttina hän toimi vuoden. Sen jälkeen, ennen kenttäarmeijaan paluutaan, Juutilainen toimi toukokuusta 1944 alkaen 31. Sotavankikomppanian päällikkönä. Siirto joukko-osastoon johtui 7. divisioonan upseerien rangaistuspäiväkirjan mukaan ”jatketuista juopumuksista ja huhtikuussa 1944 tapahtuneesta käskynalaisen pahoinpitelystä”. Kesän 1944 torjuntataisteluihin Juutilainen osallistui jälleen kerran komppanian päällikkönä Loimolan suunnassa, ja siellä hän oli myös, kun aselepo solmittiin ja astui voimaan syyskuun alussa 1944.
Lapin sota
Lapin sotaan Aarne Juutilainen otti osaa kapteenina saksalaisen XX vuoristoarmeijan perääntymisen seurannan alkuvaiheeseen yhdessä rykmenttinsä kanssa, mistä reserviläiset oli jo kotiutettu. Alkuvaiheen valesota tunnettiin niin sanottuna syysmanööverina. Marsalkka Mannerheim komensi Rovaniemelle muun esikunnan poistuttua U.S. Haahden neuvottelemaan XX vuoristoarmeijan komentajan kenraalieversti Lothar Rendulicin kanssa sopimuksen rauhallisesta vetäytymisestä. Suomalainen rintamamiehistö ei tiennyt ylijohdon sopimuksista, mutta esimerkiksi miinat, jotka oli saatettu merkitä näkyvästi kyltillä, saivat sotilaat ajattelemaan ettei kysymyksessä ollut sota sanan varsinaisessa merkityksessä. Varsinaiset taistelut alkoivat vasta 1. lokakuuta suomalaisten suorittaman Tornion maihinnousun yhteydessä; sen jälkeen sotatila oli kaikille osapuolille selvä.
Juutilaisen pataljoona seurasi taistelellen vetäytyviä saksalaisia Kaaresuvantoon ja vielä Lätäsenolle, hän sai ilmoituksen, että hän joutuu anomaan muodollisesti eroa puolustusvoimista.
Lähde:
Wikipedia
