Tausta ja nuoruusvuodet
Lauri Törnin vanhemmat olivat laivuri Hjalmar (Jalmari) Törni ja Rosa Maria, o.s. Kosonen. Perheen esikoispoika oli kuollut vuoden 1918 kesäkuussa isorokkoon. Perheeseen syntyi Laurin jälkeen kaksi tytärtä, Salme Kyllikki (1920–2010)[2] ja Kaija Iiris (1922–2001).
Isä Jalmari toimi Suomen Sokerin pienten rahtialusten kapteenina. Törnit asuivat Viipurissa Hiekan kaupunginosassa vaunumestari Hägglundilta ostamassaan talossa. Vaunumestari oli jääkärikenraali Woldemar Hägglundin isä ja kenraali Gustav Hägglundin isoisä. Kolmikerroksisessa talossa oli 16 huonetta, joista osan Törnit vuokrasivat ulkopuolisille. Yhtenä vuokralaisena oli olympianyrkkeilijä Sten Suvion veli, taiteilija Aira Samulinin isä.
Lasseksi kutsuttu Lauri liittyi Viipurin suojeluskuntapoikiin, sisaret Salme ja Kaija taas partiotyttöihin. Aluepäällikkö ja kapteeni Erich Arnickenin suojeluskunnassa pojille annettiin sotilaskoulutuksen lisäksi urheilu- ja liikuntakasvatusta. Lasse pääsi Viipurin reaalilyseoon ja työskenteli loma-aikoina Starckjohannin rautakaupassa. Vuonna 1936 hän kirjoittautui Kauppa-apulaiskouluun, mutta oppiaineet eivät kuitenkaan kiinnostaneet ja hän sai tarpeekseen vuoden kuluttua.
Mottitaistelut
Törni ilmoittautui vuoden 1938 kutsunnoissa vapaaehtoisena armeijaan ja astui palvelukseen saman vuoden syyskuun 3. päivänä. Hän palveli konekiväärikomppaniassa ja vannoi sotilasvalansa 8. lokakuuta. Joulukuussa Törni pääsi aliupseerikouluun ja huhtikuun 1. päivästä alkaen hänet komennettiin eläinlääkintäaliupseerikouluun. Varusmiesaika Jääkäripataljoona 4:ssä päättyi 16. marraskuuta 1939, mutta sodan uhan vuoksi talousalikersantti Törni joutui astumaan uudelleen palvelukseen seuraavana päivänä.
Talvisodassa Törni palveli everstiluutnantti Martti S. Nurmen Jääkäripataljoona 4:ssä, jota sanottiin Hiipijäksi. Pataljoona siirrettiin Laatokan pohjoisrannalle 13. divisioonan alueella hyökkääväksi yksiköksi. Se kärsi raskaita miehistötappioita vuoden 1940 tammikuussa, ja pataljoonan komentaja kuoli auto-onnettomuudessa sodan alussa. Seuraava komentaja haavoittui ja menehtyi verenhukkaan kenttäsairaalassa. Uudeksi komentajaksi määrättiin majuri Matti Aarnio, joka myöhemmin sai lempinimen Motti-Matti.
Tammikuun lopulla taisteltiin Koivuselän maastoa hallitsevan Pukitsanmäen omistuksesta. Vihollinen oli saarrettu Rykmentin ja Kitelän motteihin. Sen linjojen takaa taistelupaikkaa lähestyi myös jääkärikapteeni Artturi Nikulan Erillinen pataljoona 8, peitenimeltään "Seinälukki", johon piti saada yhteys.
Törni ilmoittautui vapaaehtoiseksi ensimmäiseen partioonsa vihollisen linjojen taakse. Linjat olivat kenttälinnoitetut ja alueella partioi myös vihollisen hyökkäysvaunuja. Törnin partio pääsi yön pimeydessä vihollisasemien läpi ja saapui Seinälukin tukikohtaan pataljoonan komentotelttaan asti. Kapteeni Nikula ihmetteli, miten he olivat päässeet pataljoonan omien vartiomiesten ohitse. Törni palasi partioineen takaisin aamukahdeksalta ja ilmoitti vihollisasemien ja ErP 8:n sijainnin. Vihollinen sai suomalaisen tykistön tuli-iskun niskaansa.
Seuraavana iltana suomalaiset lähtivät hyökkäykseen. Kykynsä osoittanut Törni komennettiin harhautuspartion johtajaksi. Tämän jälkeen hänet määrättiin Reserviupseerikouluun (RUK). Ennen RUK:n alkua majuri Aarnio määräsi Törnin ruotsinkielisen Erillinen pataljoona 18:n komppanian päälliköksi Länsi-Lemetin motin valtauksen yhteydessä, koska komppanian upseerit olivat haavoittuneet. Törnin sotilasarvo oli arvovaltasyistä upseerioppilas. Suomalaisten hyökkäykset läntisen Lemetin tuhoamiseksi olivat olleet tuloksettomia, mutta nyt motti paloiteltiin kahtia ja vihollinen tuhottiin. Näistä taisteluista Törnin maine sai sotakirjeenvaihtajien ansiosta alkunsa.
Törni komennettiin 5. helmikuuta RUK:n kurssille 45 Niinisaloon. Siellä hänet määrättiin konekiväärijoukkueeseen. Talvisota päättyi 13. maaliskuuta Törnin ollessa vielä RUK:ssa. Upseerikokelaana Törni palveli Jalkaväkirykmentti 12:ssa Virolahdella ja 9. toukokuuta hänet ylennettiin vänrikiksi.
Lauri Törni löysi Virolahdelta ensirakkautensa, rykmentin kanttiinissa työskentelevän ylioppilaan ja lotan Ilona Oeschin, kenraali Lennart Oeschin veljentyttären.
Kohti Petroskoita
Suomesta värvättiin vuoden 1941 keväällä SS-pataljoonaan taistelemaan Saksan riveihin SS-divisioona Wikingissä. Törnin värväsi Waffen-SS-joukkoihin Gunnar Lindqvist, jääkärivääpeli ja tunnettu kansallissosialisti. Törni oli 6. kesäkuuta 1941 alkaen kirjoilla Waffen SS:n suomalaispataljoona Nordostissa. Törni ei puhunut saksaa eikä paikalla olleiden mukaan myöskään arvostanut saksalaistyyppistä ylenmääräistä ja turhaa "pokkuroimista". Upseerinvakanssin puute johti siihen, että hän palasi Suomeen 30. heinäkuuta 1941.
Törni pyrki ja pääsi 8. elokuuta 1941 joukkueenjohtajaksi ratsumestari Lars Rönnquistin johtamaan kovan joukko-osaston maineen saaneeseen Kevyt Osasto 8:aan. Osasto kuului kenraalimajuri Frans Uno Fagernäsin 1. divisioonaan, joka taisteli Aunuksessa. Törni sai johdettavakseen ensin konekivääri- ja sitten panssarivaunujoukkueen. Karjalan armeijan yleishyökkäys alkoi 4. elokuuta kohti Petroskoita.
Törnin panssarivaunujoukkue ja myös Saksasta palanneen vänrikki Kosti Paukkalan johtama panssariautojoukkue raivasivat tietä ajamalla hyökkäävän osaston edessä. Panssarivaunut eivät kuitenkaan huonon maastoliikkuvuutensa vuoksi kyenneet seuraamaan osaston liikkeitä. Törnin joukkue alistettiin everstiluutnantti Paavo Susitaipaleen Jalkaväkirykmentti 29:lle, joka kuului eversti Kaarlo "Kylmä-Kalle" Heiskasen 11. divisioonaan. Divisioona eteni kohti Prääsän taisteluita, ja sieltä Matrossan kautta Petroskoihin johtavan päätien tuntumaan. Törnin panssariosasto avusti jalkaväen etenemistä tuhoamalla vihollispesäkkeitä.
Suomalaisten valtaamassa Petroskoissa Törni tapasi uudelleen vanhan ihastuksensa Ilona Oeschin, joka toimi muonituslottana. Tapaaminen jäi lyhyeksi suomalaisten jatkaessa hyökkäystä Kontupohjan kautta Karhumäelle. Karhumäen taistelujen aikana Törni joutui luovuttamaan vaununsa 1. jääkäriprikaatille, jota komensi kenraalimajuri Ruben Lagus.
Suomalaiset olivat Aunuksessa saavuttaneet tavoitteensa ja asemasota alkoi. Tammikuussa 1942 Törni määrättiin everstiluutnantti Motti-Matti Aarnion Jalkaväkirykmentti 56:n joukkueenjohtajaksi. Törni haavoittui vakavasti hiihdettyään partioretkellä miinaan yöllä 23.3.1942 Malussa. Hän sai sirpalevammoja eri puolille ruumistaan ja hän halvaantui osittain. Maaliskuussa 1942 hänet ylennettiin luutnantiksi. Hän palasi Seinäjoen sotasairaalasta ylennettynä juhannuksen jälkeen 1942 entiseen osastoonsa 1. komppanian päälliköksi.
Partiomies
Törni oli innokas partiomies. Maaliskuun lopulla 1942 Törni lähti vänrikki Urho Mölsän ja konepistoolimies Asser Uusi-Jaakkolan kanssa omavaltaiselle sieppausmatkalle, koska vihollisvangeista oli luvassa ylimääräisiä lomapäiviä. Sieppaus ei onnistunut, mutta paluumatkalla Törni hiihti lumipyryssä suomalaisen putkimiinan ansalankaan ja haavoittui. Haavoittumattomina selvinneet Mölsä ja Uusi-Jaakkola siirsivät Törnin ahkioon ja vetivät hänet takaisin suomalaisten puolelle.
Törni pääsi neljässä tunnissa kenttäsairaalaan. Sirpaleita löydettiin oikeasta reidestä, oikeasta kädestä ja kyynärseudusta. Hänet siirrettiin Vaasan sotasairaalaan, jossa hän toipui lähes juhannukseen asti.
Törni pääsi toipumislomalle, jolta hän ei palannut. Viranomaiset ilmoittivat Jalkaväkirykmentti 56:een, että luutnantti Törni oli kadonnut lomallaan. Rykmentin esikunnasta vastattiin, että Törni on ollut etulinjassa jo pitemmän aikaa. Törni oli karannut lomalta rintamalle. Tapaus herätti hilpeyttä rintamalla ja muuallakin. Rykmentti oli asemissa Maaselän kannaksella ja sen kulki Äänisen pohjoisrannalta Poventsasta alkavaa Stalinin kanavaa pitkin.
Sissikomppanian päällikkö
Vuoden 1943 tammikuussa päätettiin perustaa 1. divisioonaan kaksi sissikomppaniaa, joita salaamistarkoituksessa kutsuttiin jääkärikomppanioiksi. Törni määrättiin toisen sissikomppanian päälliköksi. Seurasi tiukka koulutusvaihe.
Keväällä Törnin sissit tekivät useita lyhyitä partiomatkoja vihollisen puolelle. Vihollista yritettiin härnätä ulos tukikohdista yleensä siinä onnistumatta. Huhtikuussa sissikomppaniat hajotettiin ja kesäkuussa 1. divisioonaan perustettiin partisaanintorjuntaosasto, jonka komentajaksi Törni määrättiin. Osasto teki partioretkiä, järjesti väijytyksiä ja rakensi miinoituksia, etsi desantteja ja varmisti linjojen takaista maastoa.
Joulukuussa Törni sai määräyksen perustaa vapaaehtoisista taistelijoista noin 150–160 miestä käsittäneen hyökkäystehtäviin koulutetun jääkärikomppanian, jonka rungoksi tuli kesäkuussa perustettu desanttientorjuntaosasto partisaanintorjuntaosastossa ja aikaisemmissa 1 D.:n jääkärikomppanioissa (JR 35 ja JR 56) palvelleet miehet. Näin syntyi Osasto Törni ja sen virallisena perustamispäivä oli 3. joulukuuta 1943. Jääkärikomppanian tunnukseksi tuli Törnin jääkäri Olavi Mannosen suunnittelema tunnus, jossa on sinisessä kolmiossa punaisen T-kirjaimen läpi iskevä keltainen salama. Osasto Törnistä tuli eräänlainen divisioonan komentajan "operatiivinen nyrkki", jonka miehistöltä edellytettiin hyvää fyysistä kuntoa, valioluokan sotilastaitoja ja henkistä kestävyyttä. Törnin maine oli kova Suomessa ja Neuvostoliitossakin. "Tuokaa Törni elävänä tai kuolleena, maksamme hänestä kolme miljoonaa Suomen markkaa", Moskovan Tiltu kuulutti eetteriin.
Vuoden vaihteessa komppania majoittui Jouhivaaraan Seesjärven etelärannalle. Helmikuussa komppaniaan saapui pitkä mies Turusta, Mauno Koivisto, tuleva tasavallan presidentti. Seesjärven pohjoisrannalle oli sijoitettu Neuvostoliiton 33. hiihtoprikaati ja Jalkaväkirykmentti 55. Neuvostoliittolaiset lähettivät jatkuvasti vahvoja partioita häiritsemään suomalaisia.
Maaliskuun 16. ja 17. päivien välisenä yönä puna-armeijan joukot hyökkäsivät pataljoonan vahvuisella osastolla Seesjärven etelärannalle ja piirittivät suomalaisten tukikohtaa. Paikalle hälytettiin Osasto Törni, joka vastaiskullaan selvitti tilanteen. Noin kolmensadan hengen vihollisosastosta kaatui 82 miestä ja 32 joutui vangiksi. Sotasaaliiksi tuli 58 konepistoolia, viisi liekinheitintä, kaksi pikakivääriä ja muun muassa 115 paria suksia.
Toisen Degtjarev "Emma" -pikakiväärin sai hyökkäykseen osallistunut jääkäri Koivisto. Törnin miehistä kahdeksan kaatui ja 11 haavoittui. II armeijakunnan komentaja, kenraaliluutnantti Paavo Talvela, välitti ylipäällikkö Mannerheimin ja omat kiitoksensa joukoille. Kiitokset kohdistuivat erityisesti jääkärikomppanialle ja luutnantti Lauri Törnille.
Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua kesäkuussa Törnin jääkärikomppania joutui ottamaan vastuun koko Jouhivaaran lohkosta, kun Erillinen pataljoona 14 siirrettiin Karjalankannakselle. Eräässä vastaiskussa komppania tuhosi 60 vihollista.
Osasto Törniä tarvittiin 5. kesäkuuta etelämpänä Säämäjärven pohjoispuolella torjumaan kaksi etenevää vihollisrykmenttiä. Lähes kahden vuorokauden taistelujen aikana Törnin osasto tuotti viholliselle satojen miesten tappiot. Jääkärikomppania menetti näissä taisteluissa haavoittuneina, kaatuneina ja kadonneina 31 miestä, joista kolme upseeria.
Mannerheim-risti ja sotimisen loppu Suomessa
Törni nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi numero 144 heinäkuun 9. päivänä 1944. "Luutnantti Törni on luontainen johtajakyky, kylmäverinen ja neuvokas", kirjoitti 1. Divisioonan komentaja kenraalimajuri Uno Fagernäs Mannerheim-risti esityksessään 23. maaliskuuta 1944. "Talvisodassa ja nykyisessä sodassa hän on useasti osoittanut erityistä urhoollisuutta, taitoa ja neuvokkuutta. Rohkeutensa ja intonsa ansiosta hän on saanut juurrutetuksi koko osastoonsa loistavan taisteluhengen ja on siten vaikuttanut henkilökohtaisesti huomattavasti taistelun edellytyksiin.
Fagernäsin esitys ritariksi ei tuottanut vielä toivottua tulosta. Uusintaesityksen ritariksi nimittämiseen teki II Armeijakunnan komentaja kenraalimajuri Einar Mäkinen 8. heinäkuuta 1944. Perusteluissaan hän viittaa Fagernäsin esitykseen joiltain osin lisättynä, sekä toteaa: "toivottavaa on, että luutnantti Törni saisi kantaa Mannerheim-ristiä, sillä hänen tarumainen onnensa ei voine aina jatkua". Vasta tämän uusintaesityksen jälkeen ylipäällikkö nimitti Törnin ritariksi jo seuraavana päivänä. Ylipäällikkö perusteli nimityspäätöstään: "Luutnantti Törni on kunnostautunut tämän sodan aikana jääkärijoukkueen ja -komppanian päällikkönä monilla taistelu- ja kaukopartioretkillä sekä kahden viime vuoden aikana osoittanut omaavansa mitä parhaimmat taistelijan ja neuvokkaan sissipäällikön ominaisuudet."
Törni ylennettiin kapteeniksi 28. elokuuta 1944. Aselepo Suomen ja Neuvostoliiton välillä astui voimaan 4.–5. syyskuuta. Törni kotiutettiin 4. joulukuuta 1944.
Törni piilotti lokakuussa 1944 asealiupseeri Arvo Männistön kanssa joukon aseita Enon korpimetsiin siltä varalta, että venäläiset olisivat miehittäneet Suomen välirauhansopimuksen jälkeen. Törnin–Männistön asekätkö tehtiin Törnin aloitteesta, ilman yhteyttä varsinaiseen asekätkentäjuttuun. Miehet veivät metsään kolme laatikollista aseita, kahdeksan ammuslaatikkoa ja 36 käsikranaattia. Mukana oli Mauno Koiviston henkilökohtainen ase, Degtjarev-pikakivääri. Arvo Männistö paljasti asekätkön viranomaisille vuonna 1993. Kätköstä löytynyt Mauno Koiviston käyttämä pikakivääri päätyi Sotamuseoon.
Kotiutuksen jälkeen hän asui aluksi vanhempiensa luona Vaasassa, missä tapasi yhden SS-joukoissa palvelleen toverinsa, Jalo Solmu Korpelan. Suomalaisia SS-miehiä ei kelpuutettu Lapin sotaan Saksalle antamansa sotilasvalan vuoksi – mikä tosin oli Törniltä jäänyt vannomatta. Saksan 20. Vuoristoarmeija oli lopulta ajettava Lapista taistellen ja takaa ajaen, ja viimeiset saksalaiset poistuivat Kilpisjärveltä Norjan puolelle 27. huhtikuuta 1945.
[Juttua typistetty; lue loppu tarinasta aseveljiemme kautta ympäri maailmaa kommunismia vastaan Wikipediasta...]
Lähde:
Wikipedia
