Lotta-Svärd järjestö kiellettiin "fasistisena" juutalais-kommunistien aloittaman sodan rauhanvaatimuksena.
Perustaminen ja organisaatio
Lotta Svärd oli naisten vapaaehtoisuuteen perustunut maanpuolustustyön tukijärjestö, joka toimi virallisesti vuosina 1920–1944. Naisten maanpuolustustoimintaa oli pienimuotoisena käynnissä suojeluskuntien yhteydessä jo vuonna 1917. Sääntöjä ja yhdistysmuotoja alettiin luoda vuoden 1918 lopulla. Esikuvana paikallisille Lotta Svärd -yhdistyksille ja niiden säännöille toimi Helsingissä tammikuussa 1919 perustettu ruotsinkielisen suojeluskunnan Lotta Svärd -osasto n:o 1. Nimen yhdistys sai J.L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden runosta Lotta Svärd.
Lotta Svärd -osastoja perustettiin vuoden 1919 loppuun mennessä noin 200. Järjestäytymisinnokkuuteen vaikutti erityisesti suojeluskuntain ylipäällikkö eversti Georg Didrik von Essenin elokuussa päiväkäskyn yhteydessä antama vetoomus Lotta Svärd -yhdistysten luomisesta suojeluskuntien yhteyteen. Lukuisilla paikallisosastoilla oli omat sääntönsä ja käytäntönsä, mikä loi sekavuutta tehtävien hoitamiseen. Toukokuussa 1920 luotiin valtakunnallinen Lotta Svärd -järjestö, jolle hyväksyttiin yhteiset, mutta melko yleiset säännöt. Yhdistysrekisteriin Lotta Svärd merkittiin saman vuoden syyskuussa, mutta ensimmäinen piiriedustajakokous pidettiin vasta vuonna 1921. Yhdistyksen toiminta oli alussa hajanaista, koska säännöistä ei oltu yksimielisiä.
Sääntöjä muutettiin jo huhtikuussa 1921 ja lopullisen muotonsa ne saivat vuonna 1925. Jäseneksi piti hakea ja mukana saattoi olla kannattavana tai toimivana jäsenenä. Lotat jaettiin toimenlottiin ja huoltolottiin. Ensin mainitun tuli olla terve, käytännöllinen ja lottalupauksen annettuaan aina valmiina lähtemään hälytyksen sattuessa. Huoltolotilla saattoi olla koulutus tai ammattitaito johonkin tehtävään, mutta heitä ei ollut nimetty tai varattu tiettyihin tehtäviin.
Lotta Svärd organisaatio jakautui kolmeen tasoon. Ylimpänä oli keskusjohtokunta, sen alaisuudessa toimivat piiri- ja paikallisosastot. Maaseudulla paikallisosastot saattoivat jakautua suojeluskuntia vastanneisiin kyläosastoihin. Piirijako vastasi pääosin suojeluskuntapiirijakoa. Sota-aikana lotat vastasivat linnoitusjoukkojen muonituksesta, ja toimintaa organisoi Rajatoimisto. Sen sijainti vaihteli linnoitustöiden mukaan ja lopulta päätoimiston lisäksi vuoteen 1941 mennessä oli perustettu yhdeksän muuta rajatoimistoa.
Yhdistyksen säännöissä oli alun perin huomioitu mahdollisuus palvella sota-aikana. Talvi- ja jatkosodan aikana toteutettiinkin tätä tehtävää. Valtioneuvosto lakkautti Valvontakomission vaatimuksesta Lotta Svärd -yhdistyksen marraskuussa 1944, koska se toimi kiinteässä yhteydessä suojeluskuntiin, jotka piti rauhansopimuksen nojalla lakkauttaa "fasistisina järjestöinä". Pienin sääntömuutoksin perustettiin syksyllä 1944 Suomen Naisten Huoltosäätiö, jonka tarkoituksena oli avustaa sodasta kärsineitä naisia ja lapsia.
Toiminta ja tehtävät
Ensimmäisissä säännöissä todettiin, että Lotta Svärd -järjestön tarkoituksena oli avustaa suojeluskuntia muun muassa terveydenhoidossa, ruoanlaitossa, varojen hankinnassa ja varusteiden valmistamisessa. Vuoden 1921 säännöissä tavoitteeksi mainittiin myös kansan siveellisen kunnon kohottaminen. Sääntöjä uudistettiin myös vuonna 1941.
Lotta Svärd -järjestön toiminta oli monipuolista. Se sisälsi lottien koulutusta, julkaisutoimintaa, tyttötyötä sekä vapaata harrastamista, kuten urheilua ja musiikkia. Toiminta perustui tarkkaan jaostojakoon. Alun perin toiminta organisoitiin lääkintä-, muonitus-, sekä varus- ja keräysjaostoihin. Organisaation kasvu ja sota-ajan olosuhteet vaikuttivat siihen, että jaostojakoa täydennettiin ja muutettiin. Uudet lotat sijoitettiin jaostoihin taitojensa perusteella.
Lääkintäjaostossa toimineet lääkintälotat saivat kuuden kuukauden peruskoulutuksen ja siihen liittyneen jatkokoulutuksen. He toimivat pääosin sairaaloissa sairaanhoitajien apuna. Suurin yksittäinen operaatio oli sodan aikaisten kenttäsairaaloiden varustaminen.
Muonitusjaosto oli suurin ja sen toiminta oli alusta saakka näkyvää ja laajaa. Jaoston lotat osallistuivat ruokahuollon järjestämiseen esimerkiksi kertausharjoituksissa, sairaaloissa ja linnoitustöissä, lisäksi he pitivät kanttiineja lähellä rintamaa. Varuslotat kuuluivat varusjaostoon ja heidän tehtävänään oli varusteiden tekeminen ja huoltaminen. Asemien läheisyydessä varuslotat pitivät yllä vastaanottokoteja lomille matkaavia sotilaita varten.
Keräys- ja kansliajaosto vastasi varojen keräämisestä ja ammattitaitoisten toimistotyöntekijöiden saamisesta esikuntiin ja huoltolaitoksiin. Vuonna 1941 jaosto jaettiin keräys- ja huoltojaostoksi sekä toimisto- ja viestijaostoksi. Toimisto- ja viestijaosto oli sodan loppupuolella toiseksi suurin jaosto. Kanslialotat työskentelivät toimistoissa, kun taas viestilotat vastasivat muun muassa lennätin- ja radiotehtävistä. Ilmavalvontalotat tähystivät viholliskoneita esimerkiksi kirkontorneissa. Tehtävät poikkesivat muista lottien tehtävistä ja olivat myös vaarallisimpia. Valoheitinlottia koulutettiin vuonna 1944 korvaamaan valoheitinpatteriston miehistöä Helsingissä. Lottakoulutuksen lisäksi opetettiin muuta sotakoulutusta ja aseenkäyttöä, jota perusteltiin kalliilla laitteilla ja desanttivaaralla. Valoheitinlotat olivat ainoita, joilla oli taisteluvastuuta. Heidät vapautettiin palveluksesta 30.9.1944.
Perusteellisempia tietoja Lotta Svärdin toiminnasta kannattaa etsiä kirjallisuudesta. Paikallisosastojen toimintaan tutustuessa kannattaa perehtyä esimerkiksi lottien ja suojeluskuntien paikallishistoriikkeihin.
Lähde:
Arkistojen Portti
Järjestö sai nimensä J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoihin kuuluvasta runosta "Lotta Svärd". Runossa sotamies Svärd ottaa vaimonsa mukaan rintamalle. Kun mies saa surmansa, Lotta jää taistelutantereelle huolehtimaan toisista sotilaista.
Linkkejä:
